3 KUUKAUTTA

Kolme kuukautta poissa kotoa. Tai ehkä vasta kolme kuukautta kotona. Jokanen vaihtari tietää miten sekavia tunteita täällä tulee kohtaamaan. Joskus haluaisi vaan jäädä sänkyyn makaamaan ainakin viikoksi. Tekisi välillä myös mieli puhua ihmisille suomeksi, kirjoittaa suomeksi ja tavata suomalaisia. Mutta toisaalta enemmän kun kerran on tullu jo itkettyä sitäkin, että täältä pitää joskus lähteä. Ihmiset on tullu sanomaan, miten rohkea oon ja miten ne arvostaa sitä mitä teen. En koskaan ennen tajunnu, miks kaikki kyseli, että miten uskallan lähteä. Enkä sitä miten joku sano, ettei uskaltaisi. En ehkä vieläkään, koska ihan jokasen asian huomioon ottaen tänne lähteminen on parhaita päätöksiä mitä oon tehny. 7988 kilometriä on tehny joidenkin kanssa kommunikoinnin miljoona kertaa vaikeammaksi, mutta taas joidenkin kanssa miljoona kertaa helpommaksi. 7988 kilometriä ja kolme kuukautta on myös muuttanut kaiken.

 

Ollaan host-perheen kanssa yhtä mieltä siitä, että aika on menny liian nopeasti. Oudoin tunne on se kun päivä päivältä tulee surullisemaksi siitä, että lähtö lähenee ja iloisemmaksi siitä, että se lähenee. Vasta kolme kuukautta takana ja jo kolme kuukautta takana. Enää seitsämän kuukautta jäljellä ja vielä seitsämän kuukautta jäljellä. Missään muualla en tällä hetkellä olis mieluummin, enkä mitään muuta tällä hetkellä mieluummin kävis läpi. Toisina päivinä joutuu ryntäämään tunnilta vessaan itkemään koti-ikävää ja toisina päivinä puremaan hammasta ruokapöydässä, koska ei halua edes ajatella tämän uuden kodin ja perheen jättämistä. Vaihtovuotta ei voi ymmärtää kukaan joka ei sitä ite koe.

 

 Tsemppiä kaikille vaihtarikavereille ja terveisiä rakkaille suomeen♥