How can I be going home in 5 months when I'm already here?

Luin just edellistä postaustani, josta on kulunuki jo aika paljon aikaa ja oli hulluu huomata miten paljon asiat täällä on muuttunu siitä. En pysty mitenkää kuvin ja kirjottaen kertomaan tänne kaikkee sitä mitä on tapahtunu. Motivaatio tän blogin suhteen on ollu tosi alhanen, mutta halusin nyt kumminki jakaa tänne jotain. Valitsin aika satunnaisia kuvia viimesten parin kuukauden ajalta. Takana on joulu, kiitospäivä, uudenvuoden aatto ja monta monta tapahtumaa joita en tuu koskaan unohtamaan. En pysty laittaa sanoiks miten paljo kaikki täällä vietetty aika merkitsee miulle ja miten paljon oon oppinu, kasvanu, muuttunu ja saanu tästä kaikesta. Oon nähny ja kokenu asioita minkä arvoo en voi verrata mihinkään. Oon saanu toisen perheen ja monta maailman hienointa ihmistä elämääni. Miulla on täällä paikka, jonne voin aina palata. Täällä asuvat ihmiset on tullu miulle niin tärkeiks, että en tiiä miten tuun selviimään kun pitääki elää näkemättä niitä joka päivä. Oon tutustunu ihmisiin jotka lähtee jokaseen tyhmimpäänki (parhaimpaanki) ideaan mukaan, kannustaa, auttaa, välittää, huolehtii ja joiden hienoutta en pysty korostaa tarpeeks. Nää ihmiset on näyttäny miulle ystävällisyyttä ja nerokkuutta jonkalaista en oo ennen nähny.

Pari päivää sitten sain uuden host-veljen kun käytiin hakemassa hostien kaks vuotta missionilla ollu lapsi lentokentältä. Nyt täällä meillä asuu siis viis henkee. On ollu mahtavaa tutustuu uuteen isoveljeen. Kavereiden ja meidän melkeen porukaks muodostuneen (fam) nelikon kanssa oon viettäny aikaa paljon ja tehny vaikka mitä. Ollaan esimerkiks rakennettu maja, leikitty leikkikentällä, oltu lumisotaa, käyty shoppailemassa, ajeltu ympäriinsä, laulettu, hengailtu yöhön asti, pidetty high school musical maratooni joka kesti aamuyöhön asti, käyty kuvailee, kävelty Salt lake cityssä, hypitty trampoliineilla, kiusattu toisiamme (tää kohta x100) ja tultu läheisiks. Rakastan elämääni täällä, tätä paikkaa ja näitä ihmisiä. Kiitos kaikille, jotka on laittanu osansa siihen että saan olla nyt täällä. 

On nii outoo ajatella että puolet miun vaihtovuodesta on jo takana. Pian eessä miulla on reissu Californiaan, omat 18-vuotis synttärit ja Disneylandiin meno. Oon ihan sairaan innoissani noista ja kaikesta muustaki mitä tuun vielä kokemaan. Tunnen itteni älyttömän rakastetuks, kiitolliseks ja kotosaks. Miten voin olla menossa kotiin viiden kuukauden päästä ku oon jo täällä?

"If you fail once, you will fail all the time."

1. Sunnuntai päivä ja takkatulen eessä lämmittelyy 2. Vilman kanssa New Yorkin kaduilla kävelyä 3. Top of the rock 4. Misterwivesin ei niin miellyttävä keikka



1. Satutin polveni koripalloo pelatessa ja jouduin tiputtautumaan try-outeista 2. Cappuccinoa ja vuosikirjan eteen työskentelyä 3. Täälläkin alkaa jo vuorilla näkymään lunta 4. Sain vihdoin viritettyä nuo varmaan kuukaus sit ostamani valot seinälle.
 

1. Eka kurpitsa jonka oon koskaan kaivertanu! 2. Koko porukan kaivertamat kurpitsat, jotka näytti sika hienolta pimeessä. 3. Tehtiin kirkossa taiteellisia muffinsseja Taran ja Lexien kaa. 4. Trick or treating saalis.



1. Käytiin host-veljen ja host-isän kanssa kiinalaisessa syömässä. 2. Red Robin ja sen ihanat salaatit on jotain nii hyvää. 3. Karkki vai kepponen karkkeja. 4. Yhen lempisarjan kattelua rentona päivänä.

  

1. Yks varmaan parhaista jutuista täällä on ilmaset re-fillit. 2. Mie ja Tara nauttimassa meijän Root beer floateista. 3. Lanan kanssa koulun halloween tansseissa. 4. Miun hiukset on kulahtanu ihan oudon värisiks täällä, kampaajalla käymisestä huolimatta.



1. Kuva ensimmäisistä lehdistä jotka tippu. 2. Yks uusista lemppari kaupoista! 3. Varmaan epäterveellsin pizza mitä oon koskaan syöny. Tuo maistu enemmän munkilta ku munkit. 4. Ihania ja niin nättejä Utah maisemia.



1. Jalkapallopeliä kattomassa Ellien, Jaredin ja hostisän kanssa. 2. Eka kerta ku maistoin corndogia ja voin kyllä sanoo, että en suosittele. 3. Kellään muulla ei ollu halloweenina yhtä hienoo sisäänkäyntii ku meillä. 4. Miee



1. Mie, Tara ja Lexie ja meidän taiteelliset muffinssit 2. Black coffee shot joka todellakin tuli
tarpeeseen. 3. Shayn täydelliset hiukset. 4. Mie ilosensa kauppoja kiertelemään lähössä.

Tässä muutamat kuvat kuvat Utahin Hogle Zoo:sta. En oo tainnu koskaan ennen nähä norsuja, enkä kirahveja livenä. Tuollon täällä oli vielä tosi lämmin. Nyt asteita on korkeimmillaan päivisin n. 13 ja alkaa tosissaan tulla kylmä. Kuvasin pari päivää sitten videon, jota oon tässä nyt nää pari päivää vaivalloisesti yrittäny muokkailla. Ehkä vielä tässä joku päivä saan sen tänne asti. Tässä viimesen kuukauden aikana on tullu esim. käytyä hautajaisissa, käveltyä koululounaalla paikkoihin, tutustuttua uusiin ihmisiin, pelattua sulkapalloa enemmän kun paljon, naurettua maassa kippurassa, kamppailtua vuosikirjan deadlinejen kanssa, liityttyä track and fieldiin, luettua kirjoja, kokkailtua kaikenlaista meidän parhaan ryhmän kanssa, shoppailtua yksin, kohdattua vaikeuksia kielen kanssa, kyseltyä lastenhoitopaikkoja vääristä ja oikeista numeroista, juotua liikaa grape limpparia, nukuttua monia päikkäreitä, katottua kaikki seitsämän Harry Potter-leffaa, käytyä taas elokuvissa, pidettyä epäonnistunut kannustuspuhe Terralle (otsikko) ja torjuttua treffikutsu. Host-isä viritteli jouluvalot meidän taloon ulos toissapäivänä ja pikkuhiljaa aletaan jo sisällekin vaihtamaan halloween koristeet jouluaiheiseen sisustukseen. Huomenna meen kattomaan musikaalin perheen kanssa ja loppuviikolle ei taidakkaan vielä olla muita suunnitelmia. Toivottavasti teillä kaikilla on tänään kiva päivä, millon ikinä tän luettakaan ja missä ikinä oottekaan.

3 KUUKAUTTA

Kolme kuukautta poissa kotoa. Tai ehkä vasta kolme kuukautta kotona. Jokanen vaihtari tietää miten sekavia tunteita täällä tulee kohtaamaan. Joskus haluaisi vaan jäädä sänkyyn makaamaan ainakin viikoksi. Tekisi välillä myös mieli puhua ihmisille suomeksi, kirjoittaa suomeksi ja tavata suomalaisia. Mutta toisaalta enemmän kun kerran on tullu jo itkettyä sitäkin, että täältä pitää joskus lähteä. Ihmiset on tullu sanomaan, miten rohkea oon ja miten ne arvostaa sitä mitä teen. En koskaan ennen tajunnu, miks kaikki kyseli, että miten uskallan lähteä. Enkä sitä miten joku sano, ettei uskaltaisi. En ehkä vieläkään, koska ihan jokasen asian huomioon ottaen tänne lähteminen on parhaita päätöksiä mitä oon tehny. 7988 kilometriä on tehny joidenkin kanssa kommunikoinnin miljoona kertaa vaikeammaksi, mutta taas joidenkin kanssa miljoona kertaa helpommaksi. 7988 kilometriä ja kolme kuukautta on myös muuttanut kaiken.

 

Ollaan host-perheen kanssa yhtä mieltä siitä, että aika on menny liian nopeasti. Oudoin tunne on se kun päivä päivältä tulee surullisemaksi siitä, että lähtö lähenee ja iloisemmaksi siitä, että se lähenee. Vasta kolme kuukautta takana ja jo kolme kuukautta takana. Enää seitsämän kuukautta jäljellä ja vielä seitsämän kuukautta jäljellä. Missään muualla en tällä hetkellä olis mieluummin, enkä mitään muuta tällä hetkellä mieluummin kävis läpi. Toisina päivinä joutuu ryntäämään tunnilta vessaan itkemään koti-ikävää ja toisina päivinä puremaan hammasta ruokapöydässä, koska ei halua edes ajatella tämän uuden kodin ja perheen jättämistä. Vaihtovuotta ei voi ymmärtää kukaan joka ei sitä ite koe.

 

 Tsemppiä kaikille vaihtarikavereille ja terveisiä rakkaille suomeen♥

En ole koskaan ennen

 

En ole koskaan ennen: Itkenyt maiseman kauneuden takia, ollut High School tansseissa, pelännyt yhtä vähän pelottavassa tilanteessa, syönyt s'moreja, tuntenut olevani näin kaukana, taistellut yhtä paljon esseen parissa, ollut yhtä kauniissa paikassa, ollut amerikkalaisessa jalkapallopelissä, arvostanut suomea, tuntenut näin huolehtivaisia ihmisiä, istunut tunteja vaatekaapissa, juonut yhtä hyvää limpparia, ollut yhtä tyhjä, omistanut yhtä hienoa makuuhuonetta, maistanut sushia, saanut näin paljon kehuja tuntemattomilta, tehnyt karamelliomenoita, skypettänyt seitsämää tuntia, ollut näin onnekas, muuttunut näin lyhyessä ajassa, tavannut tälläisiä ihmisiä, arvostanut pieniäkin asioita,  tuntenut itseäni näin lihavaksi, käynyt mormonikirkossa, säikähtänyt yhtä paljon elokuvissa, ollut näin kiitollinen kaikesta, nauttinut sateen hajusta yhtä paljon, viettänyt näin lämmintä lokakuuta, enkä tuntenut näin, miten tunnen nyt.

Takana on nyt viikkoa vaille kaksi kuukautta täällä jenkeissä ja oon kokenu ihan sikana kaikkee. En tiiä mistä pitäs alottaa tai miten voisin kertoo ja kuvailla ihan kaiken mitä on tapahtunu. Koulussa oon pärjänny aika hyvin ja miulla on suurimmaks osaks helppoja tunteja. Oon käyny elokuvissa, toisen kerran huvipuistossa, shoppailemassa, ravintoloissa, drinkeillä, minigolffaamassa ja vaikka missä. Yks mahtava kokemus oli ku mentiin kaveriporukalla Escape roomiin. Ideana oli siis, että meijät lukittiin huoneeseen ja sieltä piti päästä tietyssä ajassa ulos. Kavereitten kanssa oon myös soitellu maailman typerimpiä pilapuheluita, valvonu aamuun asti, jakanu naapureille karamelliomenoita, kävelly maailman kauneimmassa paikassa, pelannu lautapelejä, jutellu kaikesta ja nauranu paljon. Täällä on ollu myös kaikesta hyvästä huolimatta vaikeita aikoja ja oon maailman kiitollisin miun ihanista kaveripojista, jotka peru suunnitelmansa, koska halus piristää minuu. Loogisinta varmaan ikinä oli piristykses viiä miut kummittelevaan synkkään metsään. Ei vaan oikeesti se tehos ja sain kyllä myös ison jätsiannoksen. Täällä halloween tuntuu olevan yhtä iso juttu ku meillä suomessa joulu on. Heti ku lokakuu vaihtu, nii ihmisten pihoilla ja taloissa alko näkyy tosi paljon koristeita. Kaupat on ollu jo monia viikkoja pullollaan kaikkee halloween juttuja. Vaihoin puhelinta ja en millään saa miun vanhasta puhelimesta videoita ja kuvia käyttööni, joten en voi vielä tehä videota. Toivottavasti kuitenki saisin sellasenki aikaseks mahollisimman pian. Ihanaa loppuviikkoa kaikille parhaille suomeen.♥

LAGOON AND PARK CITY

  Viime viikonloppu ja maanantainen labor day vietettin isolla porukalla Park Cityssä, josta host-isän veli oli vuokrannu tuollasen ihan sairaan hienon mökin. Siellä oli tosi tosi kivaa. Viikko sitten käytiin perheen ja veljen parin kaverin kanssa Lagoon huvipuistossa. Harmittiki ku en tänä kesänä päässy suomessa käymää missää huvipuistoissa tai ees tivoleissa, joten oli huippuu, että mentiin koko päiväks tuonne. Miulle kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää. Täällä on tähän mennessä tullu koettuu paljo rankempia hetkiä ku osasin aavistaa, mutta myös paljon ihanampia hetkiä ku osasin odottaa. Oon tutustunu viime postauksen jälkeen uusiin ihan mahtaviin ihmisiin ja oon enemmän ku onnellinen, että sattumat johdatti miut just tänne, näiden ihmisten ja näiden paikkojen luo. Jo nyt tälleen kolmen viikon ja kolmen päivän jälkeen on oppinu arvostamaan iha eri asioita ja alkanu ajattelemaan monista asioista tosi eri tavalla ku ennen tänne tuloo. Voin vaa kuvitella miten paljon lisää ajatukset muuttuu seuraavien päälle yheksän kuukauden aikana. Ootan innolla kaikkee mitä täällä tulee tulevaisuudessa tapahtumaa. Terveisiä kaikille suomeen♥