Oon 17-vuotias tyttö Joensuusta ja lähden elokuussa 2015 vaihto-oppilaaksi USA:han, Utahiin. Järjestönä toimii Explorius ja Cetusa. Kirjotan tätä blogia pääasiassa itteäni, kavereitani ja perhettäni varten, mutta pidän tän silti julkisena, joten kuka vaan voi halutessaan seurailla tätä ja miun vaihto-vuotta. Käyn Suomessa tällähetkellä Niinivaaran lukion ekan vuoden vikaa viikkoa. Oon ennenki kirjottanu blogia ja oon aina tykänny ottaa kuvia.
Sanoin jo alakouluikäsenä, että jos joskus meen lukioon, niin toisena vuonna haluisin lähtee vaihto-oppilaaksi. Suunnittelin yläkoulun aikana myös kielimatkaa, mutten ikinä lähteny. Kun sitten ysiluokalla hain lukioon, niin aloin ihan tosissaan taas palautella mieleen ajatusta vaihdosta. Aloin myös tutkia järjestöjä ja muita olennaisia asioita. En siltikää vielä uskonu tosissani, että oikeesti tulisin lähtemään. Jos kaverit kyseli, että ootko nyt siis lähössä nii sanoin, että en oikeen tiiä ja että ei se ehkä tuu onnistumaan. Miun perhe ja isovanhemmat oli kyllä tietosia, että oon haaveillu lähtemisestä ja kyselikin jossain vaiheessa oonko vielä kiinnostunu. Sitte lukion ekan jakson aikana juttelin asiasta vähän miun äidin ja mummin kaa, jotka oliki sitte heti tosi mukana koko jutussa ja kannusti lähtemään. Varasin ajan Exploriuksen kautta haastatteluun ja viikon tai parin päästä tuli kirje jossa asia vahvistu. Tän jälkeen piti täyttää tosi paljon kaikkia lappuja ja lähetellä niitä eteenpäin.
Tuon kaiken jälkeenki se, että oikeesti oon lähössä kymmeneks kuukaudeks asumaan vieraaseen maahan ja vieraaseen perheeseen tuntu vielä monia kuukausia tosi epätodelliselta. Varmaa moni joka on lähössä vaihtoon pystyy samaistumaan siihen, että ei sitä asiaa oikeen osannu sisäistää vaikka se olikin jo aikalailla varmistettu. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun sain miun sijotus- ja perhetiedot (kaheksas huhtikuuta) aloin oikeesti tavallaan (niin tyhmältä ku se kuulostaaki) ymmärtämään että oon ihan oikeesti lähössä. Oon tosi kiitollinen, että sain nää tiedot niin ajoissa.
Tuntuu tosi mahtavalta ja ihanalta toteuttaa näin iso unelma. Sanottiin joskus talven aikaan aina miun myös vaihtoon lähtevän kaverin kanssa, että ei meitä pelota ja että ootetaan vaan lähtemistä. Puhuttiin myös usein, että ei meillä tuu omaa perhettä tai kavereita mitenkää erityisen kova ikävä ja että niiden hyvästeleminen kymmeneks kuukaudeks ei kauhistuta niin huomattavasti. Nyt kumminki ku lähtö alkaa oikeesti lähenemään, nii ollaan molemmat alettu pelätä sitä paljon enemmän ja läheisten hyvästelykää ei tunnu enää yhtään nii helpolta. Onneks kymmenen kuukautta menee kuitenkin nopeesti ja sen on tosi lyhyt aika koko elämästä.
Nyt kerron vähän lisää miun sijotuksesta. Osavaltio on siis Utah ja kaupunki Layton. Se on tosi kivan kokonen, noin 72,500 ihmisen paikka. Tuossa ylemmässä kuvassa näätte miun tulevan kodin siellä. Se on tosi tilava ja ihanan näkönen. Yläkerrassa on olohuone, keittiö, "perhehuone" ja kolme makuuhuonetta kylpyhuoneineen. Alakerrassa on teatterihuone/perhehuone, kaks makuuhuonetta ja kylpyhuone. Miun host-perheeseen kuuluu kaks 16- ja 19-vuotiasta host-veljeä, 44- ja 45-vuotiaat host-vanhemmat ja perheen kissa. Perheestä voisin ehkä myöhemmin kertoo vähän tarkemmin kaikkee. Ne on kuitenki kaikki tosi tosi mukavia, ystävällisiä, kilttejä ja välittäviä. Vanhempien kaa oon laitellu paljon sähköposteja ja jutellu facebookchatissa ja nuoremman veljen kaa oon puhunu whatsapp:issa ja snapchatissa. Vanhempi veli asuu tällähetkellä Californiassa ja sen kanssa en oo vielä jutellukaan. Tullaan nuoremman veljen kaa tosi hyvin juttuun jo nyt, samoin vanhempien!
Tässä yläpuolella kaks kuvaa miun host-perheen talon kadulta molemminpuolin ja alhaalla satunnaisia kuvia Layttonista. Voisin kertoo tästä paikasta vielä, että tuolta löytyy paljo kaikkee tekemistä. Ostoskeskuksia löytyy läheltä monia. Yks esim. noin 5min matkan päästä host-perheen kodista. 10min matkan päästä löytyy iso huvipuisto, joka vaikuttaa ihan mahtavalta paikalta. Laytonista löytyy myös jonkilainen allasuimala, josta löytyy sauna! Myös elouvateattereita ja lukuisia ravintoloita ja pikaruokapaikkoja löytyy. Tosi siisti juttu on myös vuoret!
Laytonista noin. 25 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Utahin suurin kaupunki: Salt Lake City. Sieltä löytyykin sit ihan sikana kaikkia siistejä ostoskeskuksia ja vaikka mitä. En oo hirveesti tutustunu Utahin muihin kaupunkeihin ku Laytoniin ja Salt Lake Cityyn. Nää kaikki kuvat on siis peräisin Google mapsista ja Google kuvahausta, hah. Tässä siis kuvia Salt Lake City:stä
Tässä nyt tällänen alotuspostaus! Teen ennen lähtöö luultavasti vielä muutaman postauksen ja aion tehä viimestään jenkeissä myös videoita.
Sofia
